Vehnänjyvät vehnänoraan kasvatukseen, 1 kg

Osta vehnänjyviä ja kasvata omaa vehnänorastasi

Valmista elämää antava eliksiiri, ei vähiten pimeitä talvipäiviä varten Vehnänoras sisältää ilotulituksen vitamiineja, proteiineja, kivennäisaineita, entsyymejä, aminohappoja, antioksidantteja ja ennen kaikkea klorofylliä, joka takaa hapen ja ravinnon keholle. Sillä on samalla puhdistava vaikutus. Siksi päivittäinen annos voi olla todella hyvä ravintolisä. Vehnänjyviä on helppo kasvattaa ja sen jälkeen puristaa omaa tuoretta vehnänorasmehua. Ainoa mitä siihen tarvitaan on vehnänjyviä, idätysalustoja, multaa, runsaasti vettä ja vehnänoraspuristin. Päivittäisestä vehnänorasmehuannoksesta voi jopa tulla riippuvaiseksi, sillä se antaa energiaa ja hyvinvointia.

Miksi sinun kannattaa juoda vehnänorasmehua?

Vehnänorasta käytetään usein mehuun. Noin 40 grammaa leikattua vehnänorasta tarvitaan 2 cl:aan mehua. Tuore vehnänoras mehustetaan parhaiten erikoismehustimella, joka erottaa mehun ja kuidut, sillä ne ovat ihmiselle vaikeita pureskella ja sulattaa. Vehnä sisältää laajan valikoiman vitamiineja, proteiineja, kivennäisaineita, entsyymejä, antioksidantteja ja klorofylliä. Vehnänoras on erittäin kuitupitoista ja siksi vaikeaa pureskella. Siksi se on parempi puristaa energiapitoiseksi mehuksi, joka juodaan sellaisenaan tai sekoitettuna muihin vihreisiin mehuihin. Klorofylliä, joka takaa hapen ja ravinnon keholle, on pääasiassa vihreissä vihanneksissa, mutta pitoisuus on erityisen korkea vehnänoraassa. Vehnänorasmehu ei sisällä gluteeniproteiinia, sillä se muodostuu vasta vehnän kypsymisprosessin lopussa.

Vehnänjyvien kasvatus

Vehnänjyviä on helppo kasvattaa. Täytä sinkki-, muovi-, styrox- tai alumiinialusta ruukkumullalla, esimerkiksi Champostin mullalla. Huuhtele jyvät. Liota niitä tarvittaessa 8-12 tuntia, sillä se edistää itämistä. Täytä alusta 2/3 mullalla niin, että vehnänjyvät ovat hyvin tiheässä, lähes täysin tiiviinä kerroksena (laske noin 15-20 grammaa 10x10 cm:n neliötä kohti) niin, että multaa tuskin näkyy, ja ripottele noin 5 mm multaa jyvien päälle. Kastele sen jälkeen hyvin, mutta varo liikakastelua, etenkin jos alustan pohjassa ei ole reikää. Aseta alusta sitten lämpimään ja valoisaan paikkaan. Alustan peittäminen paperilla, liinalla tai muovilla ensimmäisten 2 vuorokauden ajaksi on eduksi. Noin 5 päivän kuluttua mullasta alkaa nousta kauniita vihreitä ituja. Muista kastella säännöllisesti.

Vehnänjyvien itämisaika

Vehnänjyviä kasvatetaan hyvin valoisassa sisätiloissa, mutta niitä voi kasvattaa myös kasvihuoneessa keväällä ja syksyllä. Kesällä niitä voi kasvattaa avomaalla kuten muutakin viljaa. Vuodenajasta riippuen voi kestää jopa 14 päivää ennen kuin oras on valmis leikattavaksi. Se on valmis 'korjattavaksi', kun se on 10-15 cm korkeaa.

Hygienia ja kasvatusvinkit vehnänjyviä kasvatettaessa

Kun vehnänoras leikataan, kannattaa yrittää välttää kosketusta multaan, mutta leikkaa niin läheltä maata kuin mahdollista saadaksesi mukaan mahdollisimman paljon orasta. Leikkaamisen jälkeen oras huuhdellaan ennen puristamista. Ruukkujen multaa ei tulisi käyttää useammin kuin kerran vehnänoraan kasvatukseen, jotta vältetään homesienten ja muiden mikro-organismien ei-toivottu kasvu. Multa ja juuret kannattaa sen sijaan sekoittaa kompostiin tai käyttää maanparannukseen puutarhassa.

Vehnänoraan puristaminen

Vehnänoras sisältää paljon kuitua eikä sitä siksi ole helppo puristaa tavallisella mehulingolla. On suositeltavaa puristaa vehnänoraspuristimella / hedelmäpuristimella, joka on erityisesti kehitetty erottamaan mehu kasvikuiduista. Katso tuotenumerot 4241 ja 4242. Tuoreen vehnänorasmehun puristaminen joka päivä voi olla hieman työlästä. Siksi voi puristaa suurempia annoksia kerrallaan ja pakastaa mehun pieniin kuppeihin. Toinen vaihtoehto on pakastaa jääpalamuoteissa tai pusseissa ja ottaa haluttu annos pakastimesta samana aamuna, jona mehu on tarkoitus nauttia.

Vehnänorasta suositellaan päivittäiseksi ravintolisäksi

Useilta tahoilta suositellaan, että vehnänorasmehua juodaan 25 – 50 ml päivässä, hieman enemmän, jos on taipumusta ylipainoon. Saadaksesi mehusta suurimman hyödyn se kannattaa juoda tyhjään mahaan ja odottaa sen jälkeen 30 minuuttia ennen muiden juomien tai ruoan nauttimista.

Tarjoiluehdotuksia vehnänorasmehulle

Mehu juodaan useimmiten sellaisenaan. Sillä on hieman 'vihertävä' maku, mutta siihen tottuu. Sitä voi nauttia myös muiden yrttien kanssa. Kun vehnänjyväsi ovat kasvaneet hienosti, kokeile esimerkiksi puristaa vehnänorasta yhdessä tuoreen mintun tai sitruunamelissan kanssa puutarhasta, tai muutaman palan tuoretta inkivääriä. Myös sitruunamehua voi lisätä. Sen voi myös sekoittaa terveyscocktaileihin esimerkiksi omena-, porkkana- tai appelsiinimehun kanssa. Vain mielikuvitus ja omat makuyhdistelmät ovat rajana.

Vehnänoraan säilytys

Ituja voi säilyttää jääkaapissa jopa viikon ajan. Ne säilyvät parhaiten idätyspussissa (katso lisää vaihtoehtoja hakemalla numeroilla 4201 ja 4202), sillä muovipussissa tai suljetussa rasiassa säilytettäessä ne eivät pääse hengittämään ja voivat siten limoittua ja pilaantua. Idätyspussissa idut pääsevät hengittämään, ja samalla kangas pitää kosteuden. Pussi suojaa ituja myös valolta. Idätyspussin voi sulkea siihen ommellulla nauhalla.

Vehnänoraan sisältö

Vitamiinit: A, B, C, E, K Kivennäisaineet: kalsium, kalium, rauta, magnesium Muuta: klorofylliä, useita entsyymejä ja aminohappoja, erittäin runsaasti proteiinia ja kuitua Nettopaino: 1 kg

Hieman tausta- ja lähdemateriaalia vehnänjyvistä/vehnänoraasta:

1930-luvulla tri Charles F. Schnabel, yhdysvaltalainen maataloustutkija, havaitsi vehnänorasmehun ravitsemukselliset hyödyt. Hän havaitsi, että aliravitut kanat toipuivat nopeasti saatuaan tuoretta vehnänorasta, ja että niiden munantuotanto kasvoi huomattavasti. Jatkotutkimukset osoittivat, että noin 40 cl vehnänorasmehua sisältää saman määrän ravintoaineita kuin 1 kg vihreitä vihanneksia, esimerkiksi pinaattia ja parsakaalia. Yhdysvaltalainen Ann Wigmore (1909-1994) alkoi 1950-luvulla puristaa mehua vehnänoraasta. Hänellä oli lapsena huono terveys, ja hän oppi isoäidiltään, kuinka käyttää yrttejä ja heinäkasveja voidakseen paremmin. Wigmore kokeili monia erilaisia heinäkasveja ja totesi vehnänoraan olevan paras ravinnonlähde. Hänen innostuksensa vehnänorasta, sen parantavia ominaisuuksia ja terveellistä elämää kohtaan jatkui tulevina vuosikymmeninä tutkimuskeskusten perustamisella Bostoniin ja myöhemmin koulutus- ja tutkimusinstituutin perustamisella Puerto Ricoon. Hän on kirjan ''The Wheatgrass Book'' kirjoittaja. Tri Yoshihide, japanilainen farmaseutti ja lääketieteen tohtori, sai samankaltaisia tuloksia, jotka osoittivat, että vehnänoras sisältää fantastisen tasapainon vitamiineja, kivennäisaineita, aminohappoja ja entsyymejä. Lue halutessasi lisää tanskaksi vehnänorasmehusta tältä verkkosivustolta: www.madforlivet.com/bloggen/240-hvedegraes.html